During my first 100 days in States, I have...

... totally fell in love with the Rocky Mountains and the beauty of this state. I'm definitely not wondering why it's called the Colorful Colorado.

... spent my money mostly on clothes and food but who cares, that makes me happy. (Don't worry mom my bank account shouldn't be empty and if it ever is I promise I'll call you! ♥) // ... gone to my very first American baseball game with all these crazy Star Wars fans. // ... experienced highschool football games and the amazing school spirit you cannot just describe in words. I'm so proud to be a Longmont Trojan! // ... been sitting in these ah-so-cool yellow school busses with my volleyball team for so many miles they're not cool anymore. I'm seriously so thankful the busses in Finland are way more comfortable.

... went to so many new restaurants I can't even count anymore. Unfortunately I didn't find any pictures of fried pickles (I know sounds nasty) but seriously everyone should get a chance to try them! Soooo good. And also, could someone start Chipotle in Finland before I come back, Thanks!

... celebrated Halloween for the first time in my entire life! 

... met so many wonderful people! Making friends has honestly not been the easiest thing and I'm still spending way too much time at home just watching netflix but I'm so grateful for all the people I've met and became friends with. And also a special shoutout to my amazing German girl Mona who has been the best friend and foreign soulmate I could imagine.

... missed home more than ever. I have had plenty of bad days here and sometimes I could just cry for nothing, just because it feels like it but I know it's a part of this whole experience and I know what I've put myself into. At least I think I do. I've been sick and tired, felt lonely and had those moments I just wanted to call someone just to speak my own native language. Sometimes even eating Finnish dark bread for breakfast totally makes my day. 

But the most importantly, during these 100 days, I've enjoyed my life so much, been happier than ever before and also really proud of myself. I have never been this far from home before and every day that I spend here is a part of my dream. I'm so thankful for being where I am now. 'not everyone can say they're living their dream.

HOCO 2K15

Homecoming viikosta on jo aikaa, mutta ajattelin kuitenki tehä ihan erillisen postauksen sitä varten, kun se on kuitenki sellanen juttu mitä ei nöin suomalaisena tuu kovin usein koettua. Meidän homecoming dancesta on nyt tasan kaks viikkoa, mutta vaikka varmasti moni suomalainen luulee niin tohon viikkoon kuuluu paljon muutakin ku pelkkä hoco dance. Maanantaista perjantaihin oli spirit week, jolloin joka päivälle oli oma "pukukoodi": Rocky Mountain Monday (vaellustyyli ja paljon Colorado-vaatteita), Twin Tuestay, Wacky Tacky Wednesday (super värikkäät ja ei-yhteensopivat vaatteet), Team Thursday ja Trjoan Friday (monissa kouluissa tää kulkee nimellä spiritday eli koulun värejä päälle! Me annetiin joka luokka-asteelle oma väri koulun väreistä ja me seniorit pukeuduttiin mustaan)

Mun hostvanhemmilla on sellanen painatusfirma, niin tehtiin mulle ja Monalle t-paidat Twin Tuesdayta varten. "FOREIGN AF" ettei varmasti kellekkään oo enää epäselvää, että ollaan vaihtareita // Wacky Tacky Wednesday oli ehottomasti mun lemppari ja Frozen-sukatki pääs eka käyttöön! // Team Thursday! Go Finland!

Perjantaina koulun jälkeen järjestettiin HoCo Carnival, jossa oli kaiken laista tekemistä lähinnä lapsille ja sen jälkeen BBQ, ennen illan peliä. Football pelit on ehottomasti yks mun lemppari jutuista täällä. Ymmärrys lajia kohtaan on aika heikko, vaikka perus säännöt tiiänki, mutta tunnelma stadionilla on joka kerta ihan mahtava ja siellä tuntuu aina, että ollaan kaikki vaan yks iso kaveriporukka, vaikka en todellakaan oo koskaan ees tavannu kaikkia niitä ihmisiä. Meidän HoCo-peli ei ollu mitenkään tiukka ja voitettiin 42-6, mutta silti meillä oli varmaan koko kauden isoin student section ja porukka oli kyllä täysillä mukana.

Perjantaina meillä oli myös HoCo Assembly, eli kaikki kokoonnuttiin liikkasalissa, jossa meillä oli sellanen pep rally tyylinen tapahtuma ja esiteltiin HoCo Royalty- ehdokkaat ja järjestettiin heille kaiken näkösiä pieniä kisoja. // Lauantai-iltana oli vihdoin se kauan odotettu dance, joka oli kyllä valitettavasti vähän pettymys. Oli vähän eri luokkaa ku esimerkiks lukion bileet meillä kotona ja ehdottomasti huomas että kyseessä oli koulun "bileet". Monan kanssa saatiin kyllä nauraa paljon ja välillä oli jopa vähän sellanen myötähäpeä, ku kateltiin jenkkien tanssimista, mutta pääasia. että meillä oli kivaa!

Ennen dancea mentiin Monan kanssa Sydneylle laittautumaan yhessä ja sieltä Sydin poikaystävä otti meidät kaikki kyytiin ja mentiin ottamaan kuvia ensin yhden heidän kaverin pihalle ja sieltä sitte tuonne golfkentälle. Kuvien jäkeen suunnattiin 7 hengen porukalla illalliselle italialaiseen ravintolaan ja sieltä sitte koululle ite HoCo dancea varten. Kengät lensi nurkkaan melkein heti koululle päästyä sillä tuo nurmikolla korkkareilla käveleminen otti vähän voimille. Meidän koulussa kaikki pukeutuu kokoajan urheiluvaatteisiin, niin oli niin ihana nähdä kaikki laittautuneena! Lähdettiin kotia kohti vähän aikasemmin, ku muut että ehdittiin matkalla pysähtyä vielä froyoille. Kokonaisuudessaan oli ihan huippu viikko ja koska kuulun meidän koulun Student Council porukkaan, joka vastaa vähän oppilaskunan hallitusta Suomessa, pääsin myös järjestämään koko Homecomingia, mikä oli ihan älyttömän siistiä, vaikka lauantaina pitikin herätä kello 6 koristelemaan salia dancea varten. Päädyin kasaamaan 3 tuntia pahvista puuta joka oli tarkotus tulla tanssilattian keskelle, mutta tilaus ei ollu menny ihan putkeen ja päädyttiin heittämään valmis puu sitte roskiin, koska se ois ollu vähän turvallisuusriski. Meinas olla vähän turhautunu olo siinä vaiheessa. Anyway, tollasen tapahtuman järjestämiseen menee oikeesti paljon aikaa ja vaivaa, mutta oli kyllä ehdottomasti yks parhaista viikoista tähän asti.

The very first, and only, Homecoming week of my entire life was a great success.

DO YOU MISS FINLAND?

Aina, kun joku kysyy, onko mulla ikävä Suomeen, vastaan että ei oo. Se on osittain ihan totta, mutta toisaalta vaan vastaus, joka on vaan tullu tavaksi tässä ajan myötä. Älkää nyt käsittäkö väärin. Mun elämä täällä menee tosi hyvin, enkä halua valittaa. Oon enemmän ku tyytyväinen mun hostperheeseen ja kouluki sujuu hyvin. Mulla on pari niin ihanaa vaihtarikaveria, että välillä oikeesti mietin, että miten oon onnistunu saamaan niin ihania ihmisiä mun elämään. Kuitenki heilläkin on harrastukset täällä ja toinen näistä mun parhaista kavereita asuu vielä eri paikkakunnalla. Oon tutustunu ihan älyttömän moneen ihmiseen koulussa ja lentopallon kautta, mutta melkein kaikki nää uudet tuttavuudet on niitä joita moikataan käytävällä, mutta siihen se melkeen jääkin. Välillä tuntuu, että mun päivän pelastais ihan vaan se, kun joku pyytäis mua syömään lounaalla tai tekemään pari/ryhmätehtävää yhdessä. Kun oot aina ite se, joka kysyy, että mennäänkö jonnekki syömään, ootko mun pari alkulämpässä, istutko mun vieressä bussissa yms. niin tulee sellanen tunne, että vastaus on myöntävä ihan vaan sen takia, ettei ihmiset vaan haluaa olla kohteliaita, mutta ei ne oikeesti välitä. Monesti esim futispelien jälkeen tajuan, että oon ainoo joka harhailee yksin parkkipaikalla ja oottaa kyytiä hostvanhemmilta, kun muut hävis omien kaveriporukoiden kanssa syömään tai muuten vaan viettämään iltaa.

En missään vaiheessa olettanutkaan, että alle kahdessa kuukaudessa saisin yhtä hyviä kavereita, kun mulla on Suomessa, mutta onhan se vähän masentavaa, kun ei oo ketään kenelle vois vaan soittaa, että hei voitasko vaan tehä jotain yhessä. Mulla on ikävä sitä, että voin vaan soittaa jollekkin, että nyt pidetään leffailta tai mennään kuvaamaan tai ihan mitä vaan. Ja sitä että voin pyöräillä kaverille tai vaikka kauppaan ihan millon huvittaa, eikä kaikkia menoja tarvi suunnitella muun perheen menojen mukaan. Mulla on myös ikävä peittoja ja pussilakanoita, kouluruokaa ja oikeeta kaurapuuroa. Tykkään mun hostveljistä älyttömästi, mutta mulla on ikävä sitä että viereisen oven takaa löytyy pari vuotta nuorempi sisko, jonka kanssa voi soittaa pianoa, ottaa kuvia, kattoa leffoja tai ihan muuten vaan jutella melkeen mistä vaan. Mulla on myös ikävä mun kaikkia vaatteita ja kenkiä, mitkä jätin kotiin. Mulla on jopa vähän ikävä koeviikkoa ja koulua. Kaikista eniten mulla on kuitenki ikävä karjalanpiirakoita, ruisleipää ja suomalaista juustoa ja maitoa.

Moni varmasti nyt ajattelee, että mun elämä täällä on yhtä masennusta ja Suomi-ikävää, mutta ei todellakaan. Mulla on täällä päiviä ja hetkiä, kun oon maailman onnellisin, koska rakastan Chipotlen ruokaa, valmentaja ja ylempien joukkueiden pelaajat kehuu mua pelin jälkeen tai ku mun kaverit antaa mulle synttärilahjaksi ison kasan Frozen-kamaa. Haluan kuitenki pitää tän blogin mahollisimman realistisena ja jakaa niiden huippuhetkien lisäksi myös ne vähän vähemmän positiiviset ajatukset, että mun vuodesta sais todenmukaisen kuvan ja myös sen takia, että myöhemmin on sitte muutakin luettavaa, kun että hei mulla menee ihan hyvin oon tehny sitä ja tätä ja tässä on kuvat mun viikon ruuista.

Hyvää maanantaita Suomeen ja tsemppiä kamut uudelle jaksolle!



Sorry guys, no English this time.

FIRST MONTH THOUGHTS

Tuntuu hassulta olla taas täällä, kun edellisestä postauksesta on jo yli kuukausi. Elämä on täällä tosi kiireistä ja varsinki viikolla mulla ei oikeestaan oo yhtään vapaa-aikaa koulun ja lentopallon takia. Viikonloppusin oon viettänyt aikaa mun vaihtari kavereiden kanssa ja tehnyt vaikka mitä mun perheen ja parin rotarin kanssa. Viime viikonloppuna meillä oli myös Fall Orientation koko mun Rotary piirin kanssa ja pääsin tutustumaan kunnolla muihin vaihtareihin. Tekemistä on siis riittäny ja välillä fiilikset on ollu ihan huikeet, mutta välillä taas koulu ja lentopallo vie ihan viimisetki energian rippeet ja tuntuu vaan että haluais jäädä kotiin peiton alle. Joka tapauksessa ei oo jotenki huvittanu tulla postaamaan mitään, enkä halua ottaa turhaa stressiä tästä blogista, vaan kirjotan, kun siltä tuntuu.

Tää viikko on ollu vähän poikkeuksellinen, sillä viime lauantaina mulla nousi kuume ja olin muutenki tosi sairaan olonen, mutta päätin sitte kuitenki sunnuntaina vielä osallistua Fall Orientationin vikoihin juttuihin, kun kuume oli laskenu yön aikana. Sunnuntaina kotiin päästyä olo oli sitte kuitenki entistä pahempi ja kuumettaki oli yli 39 astetta eli alkuviikon vietin sitte kotona sängyn pohjalla. Sairastaessa ehdin skipata yhen pelinki, mutta menin sitte kuitenki kannustamaan meidän joukkuetta, kun kuume oli kuitenki jo laskenu ja olo huomattavasti parempi. Keskiviikkona olin takas koulun penkillä, mutta mun toinen silmä oli jostain syystä tosi punanen ja turvonnu, mutta aattelin ettei se varmaan oo tulehtunu, kun ei muita silmätulehduksen oireita näkyny. No tänä aamuna en oikeestaan edes saanu oikeeta silmää auki ja tulehdushan siinä on, joten oon taas ollut koko päivän kotona, etten tartuttais kaikkia muita. Onneksi mun Rotary counselor Jane on silmälääkäri, niin sain silmätipat tosi helposti ja huomenna meen takas kouluun. Tää silmätulehdus sattu ihan älyttömän huonoon aikaan, sillä myös tänään oli pelipäivä ja vastassa olis ollu Niwot High School, jonka joukkueessa pelaa Molly, ruotsalainen vaihtari joka on mun paras kaveri täällä. Harmittaa ihan älyttömästi, mutta onneks pelataan vastakkain vielä toisen kerran tällä kaudella.

En aio tehdä mitään erikoisempaa postausta siitä, mitä oon tehny täällä tähän mennessä, koska koko ajan tapahtuu niin paljon kaikkea uutta, että en enää itekkään pysyis mukana. Kuvista kuitenki voi saada jonkulaisen kuvan, mitä oon tehny, nähny ja kokenu tämän ekan kuukauden aikana.

Life is very busy here and I have some stuff to do all the time. Weekends are actually the only time I have time to do something else than go to school and play volleyball. I've been doing lots of awesome things with my friends, family and Rotarians since I got here but I haven't really have felt like posting anything. I'm not gonna do separate posts about what I have done here but let the pictures tell you something about that. 

This week has been a different one since I got high fever last weekend so I stayed home for few day. Yesterday I went back to school but only for one day because today I woke up with a pink eye so I had tp skip school so no one else wouldn't get that from me. Luckily my Rotary counselor is an eye doctor so it was really easy to get some eyedrops and tomorrow I'll be back to school. Again. I'm just really sad about missing both of my volleyball games this week. Today's game was against Niwot High School and my swedish girl Molly plays there so I had been duper excited about that for so long time. The good thing is that we are playing Niwot again, later on the sesason.

HAPPINES MAXIMUS

Kolme päivää Coloradossa on takana ja voin nyt jo sanoa, että oon ihan älyttömän onnellinen siitä, että mut sijotettiin just tänne. Ihmiset on ihanan positiivisia ja ystävällisiä kokoajan ja oon sopeutunut mun perheeseenkin tosii hyvin. Mun pikkuveljellä on täällä futisturnaus ja myös hostvanhemmat oli turnauksessa töissä koko eilisen päivä, joten Jane, joka on yks mun Rotary-klubin jäsenistä vietti päivän mun kanssa. Käytiin hoitamassa pankkiasiat kuntoon ja mentiin joka lauantai pidettävälle torille. Tavattiin paljon Janen tuttuja ja myös yks mun tulevista opettajista! Jane on ihan älyttömän mukava ja ystävällinen ja hänellä on paljon kokemusta vaihtareista, mutta tällä hetkellä heillä ei ole omaa vaihtaria, niin hän sanoo olevansa mun "fairy god mother". Itseasiassa sain oman huoneen heidän talosta ja oman avaimenki. Jane myös anto mulle yhen heidän pojan sellasen kruiserin/longboardin, kun sanoin, että harmittaa vähän kun en saanut omaa Suomesta mukaan.

Tehtiin Janen kotona eväät mukaan, hypättin autoon ja suunnattiin kohti vuoria. Mu kotikaupunki Longmont sijaitsee ihan Rocky Mountain National Parkin vieressä, joten automatka vuorille kesti vaan noin tunnin. Rakastan noita mutkikkaita vuoristoteitä ja maisemat ylhäällä oli ihan upeet! Jätettiin auto melko lähelle huippua ja kiivettiin portaat ihan yhden vuoren korkeimpaan kohtaan, joka on yli 12 000 ft eli yli 3,5 km merenpinnasta. Ilma vuorilla oli tosi ohutta, niin sen takia ei lähdetty heti patikoimaan ihan kunnolla, koska kun ei oo vielä tottunut vuoriston ilmaan, siellä voi olla tosi vaikeeta hengittää. Alaspäin ajellessa pysähdyttiin parin näköalapaikan kohdalla ja syötiin eväät siellä. Mun mielestä yks kivoimmista asioista täällä on ku ihan vieraat ihmiset saattaa tulla juttelemaan ja yleensä ihmiset huomaa mun aksentista, että oon Euroopasta ja monet on ollu tosi kiinnostuneita Suomesta. Lähtiessä käytiin vielä vuorten laaksossa olevalla pienellä joella, jossa Janen mies ja tytär oli kalastamassa. Kaikki oli mulle tosi ystävällisiä ja oon ihan alusta asti tuntenu oloni tosi tervetulleeks ja kotoisaks täällä. Ajettiin koko porukka kotiin yhden pienen meksikolaisravintolan kautta ja taas tuli vastaan se fakta, että Amerikassa kaikki on isompaa nimittäin ne annokset oli ihan valtavia! Onneks täällä ei oo mitenkään outoa tai epäkohteliasta ottaa osa ruuasta mukaan, vaan kaikki tekee sitä koko ajan.

I have been asked for translating my posts in english, so from now on I'll write a short translation for (almost) every post. I have spent three days in Colorado now and I'm loving this place so far. People are so kind and friedly and so many people have came to talk to me. Usually they notice really quickly from my accent that I'm from Europe and so many of them are really interested about Finland. I have felt myself very welcome here and adapted well to American lifestyle at home.

Yesterday I spent my day with one of the Rotarians from my club, Jane. She is so sweet and actually she calls herself my "fairy god mother" here. We took care of my bank business here and visited local farmers market. She also took me up to the mountains to Rocky Mountain national park. I just love the breathtaking view up there and those little mountain roads are also something amazing. On our way back down we met Jane's husband and daughter by a small river where they were fishing. Later we all drove together to a nice little Mexican grill downtown and had a dinner there. And yeah those portion sizes here are huge! Luckily its not weird here to take rest of the food with you.

NEW YORK CITY

Moikka taas ja terveiset rapakon toiselta puolelta kuumasta ja vuoristoisesta Coloradosta! Saavuin eilen mun hostperheeseen Longmontissa ja perhe ja koko kaupunki vaikuttaa tosi kivalta ja tuun varmasti vihtymään. Nyt en kuitenkaan kerro elämästä täällä sen enempää, sillä tämän postauksen pääasia on meidän alkuviikko New Yorkissa.

Kaikkien Rotaryn USA:an tai Kanadaan matkustavien vaihto-oppilaiden vuoteen kuuluu maaohjelma NYCissä, joka on siis kolmen päivän orientaatio"leiri", johon kuuluu vähän koulutusta Pohjois-Amerikan kulttuurista, ja muutenrin Rotary-vaihtarina olemisesta, sekä tutustumista kaupunkiin ja sen nähtävyyksiin. Maanantaina saavuttiin meidän hotellille melko myöhään, joten yhteisessä ohjelmassa oli ihan lyhyt koulutus ja sen jälkeen lähdettiin porukoissa syömään ja vähän tutkimaan Manhattania.

Tiistai alkoi koulutushetkellä ja sen jälkeen käytiin syömässä ja lähdettiin kiertelemään bussilla Manhattania. Tuo kierros oli ainakin mun mielestä tosi kiva, sillä meille kerrottiin eri rakennuksista ja paikoista myös paljon sellasta, mitä ei varmasti oltais muuten tietty. Oli ihan älyttömän siistiä nähdä paikkoja jotka oli aiemmin tuttuja vaan leffoista ja tv-sarjoista. Tällaselle whitegirlille esimerkiks GG:stä tutut Upper East Side ja Met steps oli jotain niin upeeta, ettei voi sanoin kuvailla. Toisaalta myös 9/11 memorial, eli WTC-tornien muistomerkit veti kyllä mut ainakin hiljaseksi. Iltapäivällä meillä oli sitte muutama tunti aikaa kierrellä kauppoja ja käydä syömässä ennen Lion King Broadway musikaalia. Melkeen hävettää myöntää, mutta oon nähnyt kyseisen elokuvan vaan kerran joskus pienempänä, mutta silti tuo koko show oli ihan uskomaton ja sai kyllä aikaan monet kylmät väreet. 

Keskiviikko oli meidän vika kokonainen päivä NYCissä ja herättiin melko aikasin, että päästiin Empire State Buildingiin ilman turhaa jonottamista. Näkymät huipulta oli niin upeat, että mun mielestä ihan jokaisen pitäis joskus päästä kokemaan se. Sitä fiilistä, kun nääkee koko kaupungin 80 kerroksesta, ei vaan voi pukea sanoiksi. Kun päästiin alas, kierreltiin muutamat kaupat ja metsästettiin taas ruokapaikkaa ties kuinka kauan ja päädyttiin lopulta ihan pieneen katuravintolaan, josta saatiin kuitenki tosi hyvät pastat ihan oman maun mukaan reilusti alle 10 dollarilla. Vika päivän koulutukseen kuulu esimerkiksi seuraavan päivän lentojen tarkastus ja läpi käyminen, että jokainen osaa sitten mennä oikealle kentälle ja oikeaan terminaaliin. Koulutuksen jälkeen otettiin vaan rennosti hotellilla ja alettiin sitte valmistautumaan illallista varten.

Limusiinit haki meidät hotellilta ja tehtiin reilu tunnin ajelu Manhattanilla ennen illallista The View- ravintolassa, joka sijaitsee siis Time Squaren yläpuolella hotellin 48. kerroksessa ja pyörii hitaasti, niin että syödessä näkee koko kaupungin. Täytyy kyllä sanoa, että en oo koskaan syönyt noin hienossa ravintolassa, vaikka ruoka ei ehkä ollutkaan niin huikeeta, kuin olin aatellut. Toisaalta en valita, sillä buffetin jälkiruokaan kuulu mm. kaiken näkösiä leivoksia, mansikoita, vaahtokarkkeja ja chocolate fountain, eli sellanen suklaavesiputous. Ruokailun jälkeen käveltiin vielä vika kerran Time Squaren läpi hotellille ja pakattiin laukut ja mentiin ajoissa nukkumaan, sillä torstai aamuna herätys oli ennen neljää ja siitä sitten heti suunnaksi lentokenttä.

VIA SNAPCHAT

Long time no see, vai miten se meni. Mun kesä on ollut tähän mennessä tosi kiva ja tapahtumarikas, ja sen takia täällä blogin puolella on ollut vähän hiljasta. Vaihto lähestyy ja oon päättäny ottaa kaiken irti vikoista viikoista Suomessa, joten mun kesään on kuulunut paljon kavereita ja reissuja ja lisää on tiedossa. Tälläkin hetkellä istun junassa matkalla Helsinkiin ja ajattelin ajan kuluksi postailla bähän kuulumisia. Snapchat on nykyään tosi iso osa monien elämää, niin myös mun. Yritän parhaani mukaan aina muistaa tallentaa mystoryja ja muitankin snäppejä ja niitä onkin tuonne puhelimeen kertynyt melkonen määrä, joten päätin nyt näiden avulla kertoa teille vähän mun alkukesästä.

Koulun loppuminen herätti tällä kertaa vähän ristiriitasia fiiliksiä, sillä tietenkin oli ihan huippua jäädä lomalle, mutta toisaalta näin tosi monia ihmisiä luultavasti vika kertaa yli vuoteen // Kävin loman alussa pitkästä aikaa kesiksellä kavereiden kanssa // Päättäreitä juhlin ihan vaan Raahessa, mutta näin hirmu paljon kavereita, myös sellasia, joiden viime näkemisestä oli hurahtanut jo ihan liian pitkä aika.

Loman alussa lupauduin sitte pelaamaan beachfutista kavereiden kanssa ja vesisateesta ja parista melko rajusta tappiosta huolimatta mulla ainakin oli kivaa // No seuraavana päivänä ei sitten enää ollutkaan niin hauskaa. Mun jalka otti nimittäin peleissä vähän osumaa ja jalkapöydästä ja varpaasta löyty jonku verran hiusmurtumia ja sain sitte kepit helpottamaan kävelyä, tosiaan 3 päivää ennen PowerCupia. // Pari päivää siinä sitten meni kotona PLL 4 tuottarin parissa, kun huonon ilman takia en oikeen viittiny noiden keppien kanssa lähteä minnekkään seikkailemaan.

Perinteinen vessaselfie tyttöje kanssa Kokkolan ABC:llä. Lähdin siis kepeistä huolimatta mukaan Poweriin, eikä ollut ollenkaan huono valinta, sillä pääsin kepeistä eroon ja kentälle jo toisena päivänä // Sotamaalauksia ja majotusluokassa hengailua pelien välissä // Tottakai lähettiin tyttöjen kanssa myös kisabileisiin pitämään hauskaa ja pomppimaan MG:n tahtiin.

Powerin jälkeen meillä oli parin viikon tauko reeneistä, joka oli tarkotettu omatoimisen treenin tekemiseen. Kaivoin pitkästä aikaa rullaluistimet varastosta ja yleisurheilukentällekki eksyin juoksentelemaan.

Mun perhe oli Italiassa loman alussa, joten mun piti loihtia itelle ruokaa joka päivä ja se suju paljon odotettua paremmin! Älkää nyt ajatelko että oon joku ihan tumpelo, joka ei osaa kokota, mutta ajattelin etukäteen, että kuitenkin laiskuus vie voiton, mutta toisin kävi ja tein ihan oikeaa ruokaa joka päivä. // Kuvateksti kertoo kaiken // Tulihan sieltä siskon ja vanhempien mukana myös vähän niitä tuliaisia.

Suurimmaksi osaksi säät Raahessa on ollu kaukana kesäisestä, mutta kyllä meilläkin on saanut parina päivänä nauttia auringosta ja lämmöstä. Kunnon rusketus taitaa kuitenki tänä kesänä jäädä valitettavasti hankkimatta.

Juhannuksena Laura tuli käymään Rovaniemeltä ja oli kyllä tosi kiva viikonloppu! Nähtiin mun kaverita ja muuten vaan chillailtiin ja pidettiin hauskaa // Juhannuksesta ku puhutaan, niin ruokaa ei tietenkään saa unohtaa! // Sunnuntaiaamuna lähdettiin käymään vielä melomassa ja meillä kävi tuuri, kun sää oli tosi lämmin ja aaltojakaan ei ollu.

Mulla löytyy näitä snäppejä vielä paljon lisää ja ajattelinki tehä vielä toisen osan näitä kesän kuulumisia, mahdollisimman pian. Nauttikaa lomasta ja lämmöstä, jos siihen jossain päin on mahdollisuus!