Käytiin pari viikkoa sitten Tuulin kanssa ottamassa parit kuvat, jotka nyt sitte päätin tulla jakamaan teille, kun nämä oli jo pitemmän aikaa odotellut tuolla valmiiksi muokattuina.

Mulla kävi sellanen vähän hassu juttu (sillon ei kyllä paljoa naurattanut), että mun reppu ja kameralaukku jäi vuokattiin, kun oltiin siellä viikonlopun vietossa jonku aikaa sitte. Repussa oli lempparifarkkujen lisäksi osa koulukirjoista, tottakai ne tarpeellisimmat esim MAOL, ja lasin, joten matikantunnit oli vähän haastavia viimeviikolla. Onneksi nyt oon saanut mun tavarat takasin ja kamerakin on taas käytössä. Mulla ois itseasiassa nytkin muutamat kuvat odottamassa julkasua, mutta niitä saatte todennäkösesti odotella vähän aikaa, koska ylihuomenna mulla alkaa hiihtoloma ja suuntaan Kultalaan riparille. Luultavasti siis kuulette musta seuraavan kerran loman jälkeen. Eli tältä erää toivottelen hyvät lomat sinne ruudun toisellekin puolelle ja tsemppiä niille, joiden loma on jo takana tai jotka palaa koulunpenkille maanantaina!

TODAY'S

Tänään oli kiva päivä. Aamu käyntiin punttisalilla, sitten tunti kemiaa ja ruokailun kautta penkkarijuhlaan. Alettiin heti miettimään jo omia penkkariasuja tuolla juhlassa ja keksittiin kyllä ihan hyviäki ideoita. Saa nähdä millasessa asussa noustaan rekkaan kolmen vuoden päästä. Juhlan jälkeen abit nousi rekkoihin ja lähti kiertelemään Raahen kouluja ja me muut päästiin sitte kotiin. Käytiin Noran kanssa "kahvilla" Hipussa ja tultiin sitte meille. Oli niin ihana sää, joten päätettiin käydä räpsimässä parit kuvat ulkona. Vaikka aurinko paistokin ja lämpötila oli reilusti plussan puolella, niin sormet meinas jäätyä kuoliaaksi tajuttoman kylmän tuulen takia. Kuitenkin tuli ihana kevätfiilis tuosta auringonpaisteesa ja kaivoin aurinkolasitkin kaapista eka kertaa tälle vuodelle. Huomenna on taas koulussa rento päivä ja juhlat jatkuu, kun kakkoset pääsee tanssilattialle Wanhojen merkeissä. Iltapäivällä on siis luvassa kuvailua ja pukujen ihastelua enemmän, kun tarpeeksi. Nyt mun päivä kuitenkin jatkuu kohta pesäpallon parissa, kun avaan tämän vuoden tuomarikauden C-tyttöjen harkkapelissä ja illalla luultavasti teen vähän koulujuttuja ja luen huomiseen ruotsin sanakokeeseen. Viikonlopuksi suuntaan näillä näkymin Vuokattiin, joten palaillaan ens viikolla! Pitäkää kiva viikonloppu ja muistakaa pitää hauskaa penkkari- ja wanhojen bileissä!

SOMETIMES DREAMS BECOME PLANS

Viime maanantaina olin joukkueen kanssa punttisalilla, niinku joka maanantai. Menin salilta pukuhuoneeseen ja selasin nopeesti puhelimeen tulleet ilmoitukset. Heti ilmotus uudesta sähköpostista pomppasi mun silmään, koska olin odotellut sitä jo niin kauan. Viesti oli mun Rotary-kirjeenvaihtajalta, joka kertoi, että mulle haetaan ensisijaisesti hostperhettä Yhdysvalloista. Meinasin alkaa itkemään samantien, mutta sain säästettyä kyyneleet kotiin asti. Loppuverkat menikin siinä sitten hymy korvissa asti ja fiilis oli oikeasti niin onnellinen, etten edes voi kuvailla sitä.

 

Vaihto-oppilaaksi lähteminen on ollut mun unelma siitä asti, kun mä ala-asteella kuulin, ketä vaihtarit on ja mitä ne tekee. Ensin se oli vaan sellanen kaukainen "ehkä mäkin joskus isona" -ajatus, mutta yläasteen loppupuolella musta alkoi tuntua, että se oikeasti vois olla mun juttu. Ysiluokalla aloin seuraamaan raahelaisen, Kaliforniassa vaihovuotta viettävän tytön blogia ja inspiroiduin siitä ihan älyttömästi. Hän oli myös Rotary-vaihtari ja musta alkoi tuntua, että Rotary vois olla hyvä järjestö myös mulle. Aloin puhua kotona jonkun verran vaihtoon lähtemisestä, mutta musta tuntuu että mun vanhemmat ei heti ottanut mua ihan tosissaan. Kuitenkin jatkoin vaan vaihto-vuodesta puhumista ja taisin myös sanoa, että menen lukioon sillä ehdolla, että pääsen vaihtoon, vaikka en mä lukiota mun vanhempien takia valinnutkaan, mutta tiesin, että ne haluaa mun menevän sinne. Lopulta sitten loppukesästä ilmotin, että nyt mä otan yhteyttä Rotareihin ja aloitan mun hakuprosessin ja vanhemmilla ei ollut mitään sitä vastaan. Siinä vaiheessa en kuitenkaan tiennyt, tullaanko mut valitsemaan, eikä ollut yhtään varmaa, lähtisinkö maailmalle.

 

Syyskuussa lähetin Raahen Rotaryklubille vaihto-oppilashakemuksen ja maatoiveiksi laitoin USA, Kanada, Uusi-Seelanti&Australia ja Saksa. Raahen klubi lähettää vuosittain maailmalle vain yhden vaihtarin, joten kaikki neljä hakijaa kutsuttiin haastatteluun ja sen jälkeen odoteltiin vastauksia yli kuukausi. Ne viikot oli ihan älyttömän hermoja raastavia, kun en yhtään tiennyt, kuka tulisi valituksi, koska kaikki hakijat olis mun mielestä ollu tosi hyviä vaihtareita. Jossain välissä sitten kuulin, että hakijoista kaks on vielä mukana valintaprosessissa ja mä olen toinen näistä kahdesta. Siitä lähtien mun sydän pysähty hetkeksi joka kerta, kun sain soiton oudosta numerosta tai puhelin ilmotti uudesta sähköpostista. Lopulta sitten yhtenä maanantaina mulle kerrottiin, että jos meidän perhe majoittaa vaihtarin seuraavana syksynä, niin mä saan paikan. Itkuhan siinä pääsi, kun olo oli niin onnellinen ja kiitollinen. En kuitenkaan vielä sisäistänyt, enkä sisäistä vieläkään, että mä oikeasti oon lähdössä.

 

Tässä mä nyt istun. Oman huoneen lattialla kirjoittamassa mun unelmasta, mun tulevaisuudesta. 184 päivän päästä alkaa orientation camp New Yorkissa muiden vaihtareiden kanssa ja sieltä sitten kaikki jatkavat omiin kaupunkeihinsa. Mut tullaan luultavasti sijoittamaan Länsi-Pohjois USA:an ja oon niin älyttömän kiitollinen siitä! Mulle on voitto jo se että ylipäätään ssan näin hienon tilaisuuden lähteä maailmalle ja ihan mahtava juttu, että mun ykkös maatoive toteutui. Oon aina unelmoinut siitä, että pääsisin kokemaan amerikkalaisen kulttuurin ja varsinkin sen highschool spiritin. Tätä koko juttua on tosi vaikea käsittää, enkä varmasti tuu sisäistämään ennenkuin lentokentällä, että mä oikeasti olen 10kk poissa Suomesta mun perheen luota, yksin uudessa maassa uuden kulttuurin kanssa. Kuitenkin joka päivä joku pieni asia saa mut tajuamaan että mä oikeasti olen toteuttamassa mun unelmaa. Päivä päivältä mä alan tajuamaan paremmin, että mä oikeasti olen lähdössä.

Halusin tulla jakamaan nämä uutiset nyt tänne blogiinkin, vaikka varmasti moni mua intagramissa tai askissa seuraava tai muuten vaan tuttu tiesikin tämän. Blogia aioin kirjoitella vaihdon aikana sellasella tahdilla, mikä sillon tuntuu oikealta ja minkä verran jaksan panostaa. Vielä en tästä kuitenkaan varsinaista vaihtariblogia tee, vaan jatkan postailua ihan tavallisista jutuista. Vaihtarihöpinöitä alkaa luultavasti tulemaan enemmän sitten, kun lähtö lähestyy. Pitäkää kiva viikonloppu!

WHASSUP?

Heippa taas ihan älttömän pitkästä aikaa! Melkeen hävettää myöntää, että tää taitaa olla mun eka postaus tälle vuodelle, mutta ihan mun oma syyhän se on että en oo saanu aikaseksi tulla postailemaan mitään. Valittelut ja anteeksipyytelemiset jätän kuitenkin nyt tähän, ennen ku ehdin ees päästä vauhtiin ja sen sijaan, että luettelisin miljoonat syyt postaamattomuuteen koeviikosta liian moniin fyysisiin loukkaantumisiin, niin ajattelin kertoa teille kännykkäkuvien muodossa, mitä oon tehnyt viimeaikoina.

/Vuoden alussa oltiin muutama päivä vuokatissa ja käytiin sitte rinteessä jokapäivä. Laskujen välissä maistu kyllä nugetit paremmin ku hyvin! // Tuli niin hyvä fiilis kun pääsi pitkästä aikaa laskemaan! Harmi vaan, kun mun selkä ei oikeen tykännyt tosta lautailusta ja jouduin vikana päivänä jäämään mökille.. // Loman lopussa käytiin myös yhtenä päivänä Petran ja äitin kanssa oulussa kiertelemässä vähän alennusmyyntejä ja sieltä tarttukin pari kivaa juttua mukaan! // Kotimatkan maisemia kasitieltä /

/ Joululomalla käytiin myös parin päivän reissu Rovaniemellä ja oli niin ihana nähä näitä tyttöjä pitkästä aikaa! // Tottakai siinä samalla nähtiin myös pikkuserkkuja niinku aina ku käydään pohjosessa // Hypärieväät // #selfie /

/ Värjäsin tosi pitkän tauon jälkeen juurikasvun. Ihan pieniki muutos tuntuu joskus tosi piristävältä hiuksissa! // Vuoden ekasta kotiturnauksesta tarttu mukaan kaks voittoa! // Oon jotenki tykästyny pitämään tollasia "pikkutyttölettejä". En jaksa monesti millään suoristella hiuksia ja ne on luonnostaan sen verran taipusat, niin noi on tosi kivaa vaihtelua ja varmasti näkyy mun päässä jatkossaki // no words needed /

/ Kultalassa on tullu nyt vietettyä pari viikoloppua ekaks nuorten talvileirin mekeissä... // ...ja viimeviikonloppuna sitte riparilla isostelemassa // Tuolla meidän leirikeskuksessa on oikeesti maailman parhaat ruuat ja tuo kana ja riisi on ehdottomasti mun lemppari, enkä varmasti oo yksin tän mielipiteen kanssa! // Valmistautumassa illan sketseihin Tuulin kanssa! /

/ No se kuuluisa koeviikko.. // Oon menny oikeestaan kokonaan ilman meikkiä koulussa nyt pariviikkoa ja seki taitaa olla yks syy siihen, että kamera on pysynyt visusti jalustalla huoneen nurkassa. En nimittäin oikeen koskaan jaksa panostaa ulkonäköön, varsinkaan näin koeviikolla. // Ekan koepäivän "kouluruoka" tyttöjen kanssa // Onneks mulla on enää edessä huominen enkun koe ja sitte saanki sanoa hyvästit kolmosjaksolle ja koeviikolle! Ei nimittäin enää kauheena houkuttele tämä näky. /